Tämän vuoksi Jeanne rajoittui valaisemaan linnan sisäänkäytävän leimuavilla soihduilla ja tuhansilla kynttilöillä.
Kaksikymmentä lakeijaa uuden uutukaisissa pompadour-livereissä seisoi kahden puolen marmorirappuja, jotka kylmästä vuodenajasta huolimatta olivat koristetut Versaillesin kasvihuoneiden ihanilla kukilla.
Markiisitar otti vieraansa vastaan suuressa juhlasalissa. Hän seisoi kuin kuningatar keskellä omien kättensä luomaa loistoa. Hivelevän sirona laskeutui brokaadipuku hienoine hopeakirjailuineen pitkin hänen solakkaa, notkeaa vartaloaan. Aaltoavaksi kammatussa, keveästi jauhotetussa tukassa säikkyi timanttisolki, jonka kuningas oli hänelle vartavasten lahjoittanut tätä juhlaa varten.
Säteilevin katsein, alituisesti vaihtelevin, rakastettavin hymyin hän otti vastaan ne onnittelut, joita hänelle lausuttiin joka taholta.
Hänen vieressään seisoi hänen kaunis pikku tyttönsä, ensi kertaa pikku naiseksi puettuna, ylpeänä ihanasta, kunniaa niittävästä äidistään.
Torventoitotus ilmaisi kuninkaan saapuneen.
Seurueeseensa kuuluvien herrojen ja naisten saatossa Jeanne laskeutui marmorirappuja alas tuloportille vastaanottamaan korkeaa vierastaan.
Ludvigia, joka ensi kerran saapui Bellevuehyn, aivan häikäisi se loisto ja kauneus, mikä häntä vastaan säteili rappukäytävästä, avatuista huoneista ja kukilla koristetuilta parvekkeilta, joilla neljä soittokuntaa oli soittamassa.
Hän antoi viittansa lakeijoille ja tarjosi markiisittarelle käsivartensa.
"Tenhotar, ihana, suloinen tenhotar!" kuiskasi kuningas heidän noustessaan ylös rappuja siniseen ja kultaan puettujen, vahakynttilöitä pitävien lakeijojen kahdenkertaisten rivien läpi.