"Se on oikein, tyttöseni. Mutta älä viitsi vaivata aivojasi sellaisilla asioilla. Sinä olet vielä liian nuori ajattelemaan niitä."
Alexandra ojensi kaunista pikku ruumistaan ja sai täydellisesti äitinsä ylpeän ryhdin.
"Minä olen yhdennellätoista, isoisä. Viiden vuoden kuluttua voin mennä naimisiin, sanoo pikku äiti. Jos vain pääsen naimisiin prinssin tai herttuan kanssa, niinkuin äiti on minulle luvannut, niin hän lyö kuoliaaksi jokaisen, joka sanoo jotakin pahaa pikku äidistä, ministerinkin ja sen sukulaisenkin."
François Poisson katsoi ihmetellen tyttärentyttäreensä. Hän ei ollut vielä milloinkaan ajatellut, miten paljon tytössä oli äitiä.
Hän suuteli tytön kaunista kätöstä ja veti sen kainaloonsa.
Sitten he menivät pienelle kävelymatkalle Bellevuen ihaniin puutarhoihin.
* * * * *
Marraskuun 25 p:nä alkoi vihkimisjuhla, jonka arveltiin kestävän kaksi päivää.
Jeanne oli ensin aikonut juhlallisesti valaista linnan ja puutarhat ilotulituksella, jotta sen ihanuus loistaisi yli maan.
Berryer, joka uskollisesti valvoi markiisittaren toimia, neuvoi kuitenkin häntä luopumaan ilotulituksesta. Katsojia keräytyisi liian paljon Grenelle-tasangolle; syntyisi taas häväistyspuheita ja ikävyyksiä.