"Hän saa huomenna Versaillesissa minun kiitokseni."
"Rohkeneeko jumalallinen myöskin esittää erään pyynnön?"
"Niin monta kuin hän tahtoo."
"Minulle on tuottanut suurta huvia ottaa osaa työskentelyyn Vincennesissä. Mutta sinne on pitkä matka Bellevuestä ja Versaillesista enkä minä voi matkustaa sinne niin usein kuin tahtoisin tehdäkseni ajatuksistani totta. Mitenkähän olisi, sire, antaisitteko te muuttaa Sèvresissä olevan vanhan linnan tehtaaksi? Paikka on sopiva ja suuret huoneet aivan kuin tällaista teollisuutta varten luodut."
"Mainio ajatus, Porsliiniprinsessa."
Molemmat nauroivat.
"Muuten, sire" — Jeanne oli olevinaan loukkaantunut — "minulla on täysi syy olla loukkaantunut".
"Vai niin, madame!"
"Eikö teidän majesteettinne huomannut haarakynttilänjalkoja eilen, kun teidän majesteettinne meni nukkumaan? Nekin ovat Vincennesistä ja niinikään koristetut kukkaköynnöksillä, joiden hentous muistuttaa hämähäkinverkkoa."
Ludvig otti Jeannen syliinsä ja suuteli häntä lämpimästi ja kiihkeästi kalpeille huulille.