Jeanne riemuitsi.
"Ne ovat meidän tekoamme, sire! Nämä ruusut ovat syntyneet
Vincennesissä ja ovat kuihtumattomia, kuolemattomia."
Kuningas tarkasteli ihmettelevin katsein niitä taideteoksia, jotka olivat kotoisin hänen tehtaastaan Vincennesistä.
Hän hyväili Jeannen kättä.
"Aatteesi on ihastuttava."
"Mitäpä aatteesta, jollei sitä olisi voinut toteuttaa. Pyydän teidän majesteettianne tunnustelemaan hienoja ruusunlehtiä."
Ludvig teki niinkuin Jeanne pyysi. Hänen sormiinsa tuntui lehti, joka tuskin oli luonnollisen ruusun lehteä paksumpi.
"Siinä on salaisuus, jossakin määrin minunkin salaisuuteni. Olen käynyt pari kertaa Fulvyn luona laboratoriossa ja antanut hänelle tämän erikoisen hienon saviseoksen valmistamisen aatteen."
Ylpeänä kuningas painoi Jeannen rintaansa vasten. "Jumalallinen nainen!" huudahti hän aivan, ihastuksissaan. "Mihin sinun kauniit, hienot kätesi kajoavatkaan, se onnistuu."
"Saako jumalallinen huomauttaa teidän majesteetillenne myöskin luonnollisesta ruusuntuoksusta?" kysyi Jeanne veitikkamaisesti. "Sen keksijä on sieur Dagé."