Yhdeksi ensimmäisistä esitettävistä oli harjoitettu suuri baletti, jonka näyttämöllinen suoritus kumosi kaikki hyvät päätelmät rahojen käytöstä Bellevuessä.
Baletti "Rakkaus rakennusmestarina" oli tarkoitettu kunniatervehdykseksi Bellevuelle ja vaati monimutkaista koneistorakennetta vaikutuksien aikaansaamiseksi, mikä seikka aina tuotti erikoista huvia kuninkaalle.
Näyttämöllä nähtiin vuoren halkeavan kahtia ukkosen kaltaisella jyrinällä, jolloin näkyviin ilmestyi uusi linna kaikessa lumoavassa kauneudessaan. Avarassa puutarhassa esittivät mies- ja naispuutarhurit siroja tanssejaan.
Paitsi teatterinäytäntöjä pani Jeanne Bellevuessä toimeen kauniita juhlia, joissa oli soittoa, juhlavalaistusta ja ilotulitusta ja perin hienostuneella maulla sommiteltuja pikku päivällisiä, joista kuningas erityisesti piti ja joihin vähitellen koko hovi, muiden mukana dauphin, kun ei enää voinut taistella virtaa vastaan, erittäin mielellään saapui.
Kesken näitä juhlia kohtasi Jeannea ja hänen mukanaan kaikkia Poissonin ja d'Éstradesin sukujen jäseniä raskas onnettomuus: herra de Tournehem kuoli, sairastettuaan viime aikoina yhtä mittaa.
Jeanne suri tätä uskollista ystävää, lapsuutensa ja nuoruutensa turvaa, yhtä kuumia ja vilpittömiä kyyneliä vuodattaen kuin aikaisemmin äitinsäkin kuoleman johdosta.
Tällä hetkellä hänelle tuotti vain vähäistä lohdutusta se, että kuningas heti asetti veli Abelin kaikkiin Tournehemin oikeuksiin.
Jeanne ei ollut ainoa sureva.
Tournehem oli ollut mies, joka oli rehellisesti rakastanut taidetta ja vapauttanut Ranskan koko taide-elämän monista epäkohdista.
Hän oli toimittanut hyödyllisiä ja älykkäitä säädöksiä, joilla oli pysyvä arvo pitkäksi aikaa eteen päin. Julkiset kilpailut ja palkinnonjaot olivat lähtöisin hänestä samoin kuin Salon du Louvren vuotuiset taidenäyttelyt, joiden palkintolautakunnan jäseninä oli taiteilijoita.