Markiisittaren kehoituksesta hän oli perustanut Suojattioppilaiden opiston, sellaisten lahjakkaiden oppilaiden valmistuskoulun, jotka kuningas oli määrännyt valmistumaan taiteilijoiksi Ranskan akatemiassa Roomassa.
Vielä vähää ennen kuolemaansa Tournehem oli toimittanut julkaistavaksi luettelon kaikista kuninkaallisissa linnoissa olevista taideaarteista ja hyväksymällä erään Jeannen aatteen järjestänyt Luxemburgiin julkisen, maksuttoman näyttelyn huomattavimmista taideaarteista, jotka olivat kuninkaan hallussa.
Abelin, kuninkaallisten rakennusten nuoren johtajan ja ylihoitajan, täytyi pinnistää kaikki kykynsä voidakseen arvokkaasti seurata Tournehemin jälkiä.
Jo aikoja sitten oli kuningas Abelin asemaan nähden yhtenä korkeimmista kuninkaallisista virkamiehistä antanut markiisittaren ja Machaultin tehtäväksi maksaa François Poissonin velat ja hankkia hänelle maatilan. He olivatkin valinneet tällaiseksi Gesvresin herttuan hallussa olevan läänityksen, Marignyn tilan Brien maakunnassa.
Kun kaikki asiaa koskevat käytännölliset seikat oli saatu järjestetyiksi, saapui isä Poisson läänitysherrana ja suurena tilanomistajana aika komeasti Marignyhin, jolloin seurakunnan kirkkoherra ja talonpojat, joiden kaikki verot Poisson oli maksanut puhtaiksi, tervehtivät ja saattoivat häntä linnaan.
François Poisson säteili. Hänen kiitollinen hellyytensä, hänen ylpeytensä ihanan tyttärensä puolesta, jonka käsissä hän jo näki olevan rajattoman vaikutusvallan kuninkaaseen ja Ranskan hallitukseen, oli aivan rajaton. Hän otti aina vain avosylin vastaan kaikki, mitä tytär hänelle antoi.
Vain yhtä lahjaa hän vieroi, nimittäin Marignyn mukana seuraavaa markiisiarvoa. Hän kieltäytyi siitä tuntiessaan, että häneltä puuttui markiisilta vaadittavia ominaisuuksia. Ja mitäpä hyväluontoinen vanha herra välittikään korkeista arvoista? Iloinen maalaisherrasmiehen elämä, riistarikas metsästys, kelpo viinit ja rattoisat toverit olivat hänen mieleensä, mutta hän ei halunnut ottaa rasituksekseen mitään arvoastetta tai pakkoa, joka hänet velvoittaisi sonnustautumaan hovin tapoihin ja menoihin.
Hän pyysi markiisitilan pojalleen, jonka kanssa hän Italian-matkan jälkeen oli ollut mitä sydämellisimmissä ystävyyssuhteissa. Kun hänen pyyntöönsä oli suostuttu, kirjoitti hän Abelille:
"Monsieur de Gesvres tahtoo, että sinun onni nimitettävä itseäsi
Marignyn markiisiksi. Minä puolestani nimitän itseäni François
Poissoniksi. — — —
Sinun rakas sisaresi on jumalallinen. Hän antaa antamasta päästyään
ja kiehtoo kaikki ihmiset puolelleen. Täytyy antaa hänen sydämensä
vallita." — — —