Lapsista kuningas ei puhunut. Mutta hän istuutui Jeannen kirjoituspöydän ääreen ja sanoi rakastettavasti:
"Sinä tahdoit työskennellä yhdessä minun kanssani. Minä olen valmis."
Silloin Jeannekin sai takaisin hyvän tuulensa.
Nopeasti ja selvästi, vilkkaalla ja perinpohjaisella tavallaan hän selitti sotaopistoa koskevan ehdotuksensa.
Tuntiessaan tarvetta korvata Jeannelle myttyyn menneen naimasuunnitelman, Ludvig osoitti suurempaa lämpöä, huomiota, jopa päättäväisyyttäkin kuin tavallisesti, kun nyt tuli puheeksi uuden koulun perustaminen.
Hän näytätti itselleen Gabrielin piirustukset ihanine majesteetillisine julkisivuineen, luki Pâris-Duverneyn raportit ja kustannusarvion ja lupasi muutamien päivien kuluttua käydä Pâris-veljesten ja veli Abelin kanssa katsomassa sitä paikkaa, mihin rakennus aiottiin sijoittaa.
Myöhään samana iltana markiisitar kirjoitti Pâris-Duvernaylle, että hän oli saanut kuninkaan suostumaan suureen yritykseen.
Alexandran naimiskaupan suhteen hän pian yhtyi erääseen toiseen, joskaan ei niin loistavaan ehdotukseen kuin edellinen oli.
Chaulnesin herttua, joka oli hänen uskollisimpia kannattajiaan, lupasi hänelle poikansa, Pecquignyn herttuan, niin pian kuin Alexandra täyttää neljätoista vuotta. Avioliittosopimuksen allekirjoituksen tapahduttua nuori tyttö saisi aateliston keskuudessa vallitsevan tavan mukaan palata vielä L'Assomptioniin, kunnes saavuttaisi avioliiton lopullista päättämistä varten vaadittavan iän.
Sillä välin herttua lupasi hankkia pojalleen jonkun sellaisen edullisen viran, jonka Ranskan kuuluisimpien sukujen jälkeläinen voi hyvällä syyllä toivoa saavansa.