"Vai näyttelettekö mieluummin?"
Jeanne vastasi hilpeästi:
"Teatteri on oikea intohimoni, sire. Meillä on Étiolesissa suuri teatterisalonki, jonka herra de Tournehem on rakennuttanut linnan viereen. Siellä on esitetty sellaisia kappaleita, joita vastaan ei edes ankara herra Voltaire ole osannut muistuttaa mitään ja joita Crébillon on kiitellyt."
Kuningas nauroi iloisemmin ja vapaammin kuin hänen tapansa oli.
"Ovatko nuo molemmat tappelupukarit tosiaankin olleet yhdessä teidän luonanne? Ja eivätkö he joutuneet keskenään otteluun?"
Nyt nauroi myös Jeanne.
"Tein mitä voin, sire, masentaakseni heidän taisteluhaluaan."
Ludvig hyväili Jeannen kättä. Hän sanoi hiljaa ja vakavasti:
"Tämä ihana ja hieno naiskäsi ei voikaan muuta kuin levittää rauhaa ja siunausta."
"Ah, sire, pelkään, että teillä on liian korkeat ajatukset minusta. En ole ensinkään lempeä kyyhky."