Kuningas päästi tuokioksi Jeannen käden ja asettui hänen eteensä silmäilemään häntä ihailevin katsein.
"Teillä on makua, madame, hienon hieno maku. Sekä taiteellinen että historiallinen käsitys."
Jeanne antaa kiehtovan naurunsa soinnahtaa ja punnitsee viisaasti jokaisen sanan, ennenkuin sen lausuu.
"Jos niin on, kuten teidän majesteettinne suvaitsee luulla, niin minun on siitä kiittäminen sitä kasvatusta, jonka olen saanut enoltani, herra Le Normant de Tournehemilta. Hän on taiteilijaluonne ja on antanut minun kehittyä kokonaan omien persoonallisten periaatteittensa mukaisesti. Musiikkiopetusta on minulle antanut Jélyotte."
"Sen kuulee äänestänne, madame. Se soi kuin musiikki."
Kuningas on uudestaan tarttunut Jeannen käteen ja vie häntä kuninkaallisia suojia kohden.
"Ja mitä muuta tuo oiva eno on teille opettanut, madame?"
"Olen tanssinut Guibandotin johdolla. Ja Crébillon on opettanut minulle kielioppia ja lausuntoa."
"Sen kyllä kuulee, madame. Teidän täytyy tilaisuuden tullen lukea minulle jotakin, silloin kun raskasmielinen tai kiivas luonteeni puhkeaa ilmi, aivan samoin kuin David lauhdutit kuningas Saulia harpunsoitollaan."
"Siitä koituu minulle suuri kunnia, sire."