XXIV.
Hôtel d'Évreuxin osto Rue du Faubourg Saint-Honorén varrelta oli lietsonut palamaan uuden vihanliekin Pompadouria vastaan.
Tiedettiin, että hän oli suunnattomasti velkaantunut, että kuninkaan vuotuinen avustus ja runsaat rahalahjat eivät lähimainkaan riittäneet kaikkiin hänen ylellisen elämänsä vaatimiin menoihin. Tiedettiin myöskin, että tämä uusi talo, jonka tarkoituksena oli vain ottaa Pompadour vastaan, silloin kun hän kävi Pariisissa, oli maksanut 75,000 livreä, jota paitsi markiisitar oli kallisarvoisesti sisustanut sen kellarikerroksesta kattoon saakka. Oliko kuninkaan tahi valtion, mikä muuten oli yhdentekevä, maksettava tämäkin?
Alinomaa ilmestyvissä häväistyskirjoituksissa syytettiin markiisitarta yleisen hädän kasvamisesta. Häntä häväistiin, missä vain suinkin kävi päinsä. Vietettyään ensimmäisen yönsä Hôtel d'Évreuxissâ hän tapasi uuden talonsa itäiseltä seinältä paperin, jossa oli ruokoton kirjoitus:
Aedes reginae meretricum.
Se oli jo liikaa! Todellakin liikaa!
Mitä hyödytti häntä se, ettei hän enää ollut kuninkaan rakastajatar, että hänen suhteensa kuningattareen, prinsessoihin ja dauphiniin oli mitä parhain ja että hän oli liittänyt tyttäret lähemmä isän sydäntä, sen jälkeen kun hän oli muuttanut pois rakastajatarhuoneistostaan Versaillesin linnan katonrajasta, jollei yleistä kiihkoa häntä vastaan voisi hillitä? Tiesiköhän hän, että näiden viimeisten häväistysten takana oli suurimmalta osaltaan enemmän kirkko kuin kansa? Oliko odotettavissa, että papisto uudestaan nousee julkisesti häntä vastaan ja yrittää vielä kerran riistää häneltä kuninkaan?
Ei, hän ei aikonut antaa kirkolle aikaa toiseen hyökkäykseen.
Hänellä oli vielä tuoreessa muistossa ne pimeät kauhunpäivät, jolloin hän jo luuli kadottaneensa kuninkaan.
Oli olemassa vain yksi tie, joka hänelle tarjosi turvan, yksi ainoa tarkoitusperä, joka lupasi hänelle rauhan: Tie oli sovinto kirkon kanssa, tarkoitusperä sija kuningattaren hovissa.