"Lähettäkää hänet takaisin Pariisiin, rakas ystäväni. Mikäli minä olen kuullut, on madame siunatussa tilassa. Käskekää häntä pysymään poissa hovista, kunnes synnytys on tapahtunut. Neljän, viiden kuukauden perästä ei kukaan enää muista mitään Choiseul-Romanetin jutusta. Tätä nykyä tapahtuu maailmassa paljoa tärkeämpiä asioita."
Poloinen aviomies kohautti murheellisena olkapäitään.
"Jospa sittenkin puhuisitte hänen kanssaan, teidän ylhäisyytenne! Minä olen koettanut, mutta hän pelkää tätiään ja sotaministeriä."
Choiseulin ajatukset olivat toden totta kokonaan kiintyneet erääseen tehtävään, joka koski Euroopan onnea tai onnettomuutta, ja hän paloi kärsimättömyydestä saada tavata madame de Pompadouria, jota tuo tehtävä koski. Mutta kun hän itsekin aikoi esiintyä osallisena siinä maailman suurnäytelmässä, jota parhaillaan valmisteltiin, oli hän halukas puhdistamaan Choiseul-nimen pienimmästäkin tahrasta ja hävittämään juurineen vehkeilyn, joka, jos siitä tulisi tosi, maksaisi hänelle Pompadourin suosion ja musertaisi yhdellä iskulla hänen kunnianhimoiset aikeensa.
Näin ollen Choiseul päätti tehdä pikaisen lopun lemmenkaupoista, joita hän ei edes uskonut täydeksi todeksi.
Hän ilmoittautui saapuvaksi samana päivänä iltapäivällä kauniin serkkunsa luo hartaana ystävänä.
Charlotte, joka ei ollut varsin lahjakas, mutta tunsi serkkunsa kiihkeän kunnianhimon, kertoi varsin helposti ymmärrettävin vihjauksin, että hän saa kohtapuoleen tilaisuuden auttaa Choiseuliä virkauralla ja täyttää kaikki hänen pyyteensä, rohkeimmatkin.
Neljännestunnin kuluessa Choiseul sai tuon turhamaisen naisen menemään niin pitkälle, että hän rohkeiden väitteittensä todistukseksi otti esiin salalippaansa ja antoi Choiseulin vilkaista kuninkaan rakkauskirjeisiin, joissa vilisi todellisten ja teeskenneltyjen tunteiden sekasotkua ja kaihomielisiä laverruksia, kuten Ludvig XV:n sekavissa kirjeissä enimmäkseen olikin.
Kun Choiseul piti käsissään todistuskappaleita, joista päättäen hän oli joutunut sellaisen pulman partaalle, että se koskisi kipeimmin häneen itseensä, pani hän pontevasti liikkeelle arvovaltansa vanhempana sukulaisena, saadakseen Charlotte Romanetin lähtemään Fontainebleausta.
Sopimus saatiinkin aikaan.