Madame d'Estradesin suunnitelmalle — toimittaa oma sisarentyttärensä kuninkaalle — ei olisi voitu taitavammin valita toteuttamishetkeä.
Charlotte Rosalie Choiseul-Romanet oli kuin luotu valloittamaan kuningas kädenkäänteessä. Hän oli kaunis ja tuntehikas ja näytti kummankin salaliittolaisen mielestä mitä sopivimmalta hyökkäämään Pompadourin tilalle.
Hän oli valtioneuvoston presidentin tytär ja joutui v. 1751 markiisittaren suosituksesta naimisiin Choiseulin serkun, kreivi Martial de Choiseul-Beauprén kanssa.
Kun kumpikin puoliso oli saanut edullisen aseman dauphinin ja prinsessojen hovissa, ei ollut vaikeaa saattaa kaunis Charlotte seuraelämään.
Fontainebleausta ja monista muista salaisten rakkauskauppojen hieromistilaisuuksista huolimatta, joita linnassa ja puistoissa oli tarjona, ei asia kuitenkaan edistynyt niin ripeästi kuin d'Argenson ja madame d'Estrades olivat toivoneet ja odottaneet.
Kuningas ujosteli aina niitä naisia, jotka eivät heti nöyrtyneet, ja näytti nyt alussa rajoittuvan hellään kirjeenvaihtoon. Kaunis kreivitär oli taas päättänyt olla antautumatta kuninkaalle, ennenkuin saisi kirjallisen vakuuden siitä, että hän pääsee Pompadourin seuraajaksi ja saa kaikki tämän oikeudet.
Näin täyttyi Charlotte Romanetin salalipas kuninkaan rakkauskirjeillä, mutta siitä huolimatta ei ollut päästy ainoatakaan askelta eteenpäin.
Fontainebleaussa kuiskittiin hyvin hehkuvista ja lupaavista lemmensuhteista, mutta juonen oikeat alkuunpanijat tiesivät vallan hyvin, että asia oli juuttunut valmistaviin toimenpiteisiin.
Muuan sattuma, jota salaliittolaiset sittemmin saivat usein valitella, sai aikaan, että juuri sinä hetkenä, jolloin Charlotte Romanet näytti taipuvaiselta suostumaan kuninkaaseen ilman kirjallisia vakuuksiakin, Choiseul saapui Fontainebleauhon toimittamaan erästä Itävallan hallituksen salaista asiaa.
Onneton aviomies piti tärkeänä puhua suunsa puhtaaksi mahtavalle serkulleen ja pyytää tätä puhumaan hänen harhateille joutuneen puolisonsa kanssa.