Kolmea päivää myöhemmin oli Jeannella kädessään paperi, jolla hänet oli nimitetty kuningattaren hovinaiseksi.
Mutta Maria Leszczynska virkkoi kyyneleet silmissä ja värisevin äänin lähimmille uskotuilleen:
"Rakkaat ystäväni, minulla on taivaassa kuningas, joka antaa minulle voimia kärsimään vääryyttä, ja maan päällä kuningas, jota minun on aina toteltava."
Muutamia päiviä tämän verrattoman voiton jälkeeni sumeni markiisittaren iloinen mieli uudestaan. Pâris-Duverney ja veli Abel ilmoittivat hänelle, että sotaopiston varsin pitkälle edistyneet rakennustyöt piti varojen puutteen tähden keskeyttää tahi mahdollisesti kokonaan lopettaakin.
Jeanne ei olisi ollut markiisitar Pompadour, jos hän olisi tyytynyt jobinpostiin, joka osui erään hänen rakkaimman suunnitelmansa elinhermoon. Kysymättä mitään kuninkaalta ja vaihdettuaan mielipiteitä Gabrielin kanssa hän kirjoitti ensimmäisen, lämpimän mielijohteen innostuksessa vanhalle ystävälleen Duverneylle kirjeen ja puhalsi sillä uutta eloa sotaopistoa koskevaan asiaan.
"En millään ehdolla, rakas Nigaud, [Hyväilynimi ('tyhmyri'), jota Pompadour tavallisesti hyvin mielellään käytti puhutellessaan Pâris-Duverneytä.] suostu luopumaan niin valmistumaisillaan olevasta yrityksestä, joka tekee kuninkaan kuolemattomaksi, tuottaa hänelle jaloa iloa ja todistaa jälkimaailmalle minun kiintymystäni isänmaahan ja hänen majesteettinsa persoonaan. Minä olen antanut Gabrielille määräyksen lähettää tarpeelliset työmiehet Grenelleen suorittamaan työt loppuun. En ole vielä saanut määrärahojani täksi vuodeksi, mutta minä aion käyttää ne kokonaan käsityöläisten palkkojen maksamiseen. En tiedä, saanko milloinkaan takaisin tätä maksuerää, mutta minä tiedän aivan hyvin, että mitä suurimmalla mielihyvällä uhraisin vaikkapa satatuhattakin livreä noiden poikaraukkojen tähden. Hyvää yötä, rakas Nigaud! Olisi hauska, jos voisitte tulla tiistaina Pariisiin; jollette voi, niin lähettäkää veljenpoikanne minun luokseni kello kuuden seuduilla."
Muutamien kuukausien kuluttua d'Argenson vei neljilläkymmenillä ajopeleillä sotilassaattueessa ja soiton raikuessa ensimmäiset kuninkaalliset oppilaat äsken valmistuneeseen sotaopistoon.
* * * * *
Kuningas oli joutunut aistillisuutensa orjaksi pahemmin kuin milloinkaan ennen.
Madame d'Estradesilla oli täysi syy olla riemuissaan. Ihastuttava Murphy, joka oli jonkun aikaa hallinnut ei ainoastaan kuninkaan aisteja, vaan myöskin hänen sydäntään ja jolle kuningas oli antanut ylenmäärin lahjoja, oli toistaiseksi kadonnut näyttämöltä. Hän odotti Saint-Cloud-kadun varrella synnytystä.