"Hän siis elää?"
"Kuningas elää, Jumalalle olkoon kiitos! Heittiö sai vain vähän, tuskin mainittavasti haavoitetuksi häntä hartioihin, juuri silloin kun hänen majesteettinsa aikoi nousta vaunuihin lähteäkseen Trianoniin."
Jeanne pani kätensä ristiin.
"Kuningas elää, Jumalalle olkoon kiitos!" änkytti hän kasvot kauhusta vielä kalpeina ja matkien Bernisin sanoja.
"Hänen majesteettinsa luulee, että haava on pahempi kuin lääkärit sanovat. Te itse, rouva markiisitar, olette kertonut minulle, että kuningas on viime ajat elänyt ainaisessa pelossa joutua murhayrityksen uhriksi. Nyt hän kai luulee, että hänen kauhea kohtalonsa on toteutunut."
"Minä tahdon rientää hänen luokseen suojelemaani häntä, lohduttamaan häntä. Sen voin tehdä yksistään minä. Eikö hän ole kysellyt minua, halunnut puhutella minua?"
Bernis käänsi päätään hieman syrjään.
"Hänen majesteettinsa on käskenyt koko kuninkaallisen perheen ja rippi-isänsä, herra Desmaretsin sairasvuoteensa ääreen."
"Entä Machault? Miksi hän ei ole teidän kanssanne, Bernis? Minähän odotin häntä ja teitä. Eikö niin vanhalla ystävällä ole mitään sanomista minulle näin raskaana hetkenä?"
Bernisin yhä vieläkin kauneille kasvoille nousi helakka puna.