"Hänen korkeutensa dauphin on antanut määräyksen, ettei kuninkaalle saa viedä mitään sanaa rouva markiisittarelta."
Jeannelta pääsi huuto. Hän tarttui nuoren miehen käsivarteen ja puristi häntä.
"Kenen kautta se määräys on saatu? Minä tahdon tietää sen! Minä tahdon tietää totuuden!"
Nuori Hausset sopersi muutamia käsittämättömiä sanoja.
"Kovemmin!" Jeanne polki jalkaa marmorilattiaan.
"Sotaministerin, monsieur d'Argensonin kautta."
Jeanne nauroi kimakalla äänellä.
"Se on siis hänen työtään!"
Kirous, joka oli hänen huulillaan, jäi lausumatta. Hän sulki silmänsä ja olisi kaatunut, jollei Bernis, joka seisoi hänen takanaan, olisi tukenut häntä.
Jeanne oli kauan aikaa tainnoksissa. — — — Tuli ilta. Hôtel d'Évreuxiin saapui joukko henkilöjä, jotka oli sinne houkuttanut joko uteliaisuus tai todellinen osanotto.