Kuningas puristi Jeannen kättä niin kovasti, että hänen sormissaan olevat kallisarvoiset sormukset melkein tuottivat kipua. Sitten Jeanne nopeasti katosi, häipyen vikkelin ja siroin liikkein kuin sisilisko lähimpien ryhmien sekaan.
Kuningas katsoi neuvottomana maahan. Hänestä tuntui äkkiä, keskellä juhlansa loistoa, että hän oli sanomattoman yksinään ja eristetty.
Hänen jaloissaan viruu hieno, valkea pitsinenäliina, kulta- ja silkkiompelein kirjailtu. Hän nostaa sen ylös. Siinä on sama hieno ruusuntuoksu, joka äsken ympäröi lumoavaa nuorta naista. Hän aikoo rientää Jeannen jälkeen antaakseen nenäliinan takaisin, mutta ihmisseinä on jo muodostunut hänen ja Jeanne d'Étiolesin välille.
Taitavasti, käsivarren pitkällä kaartoliikkeellä hän heittää nenäliinan
Jeannelle naamioiden päiden yli.
Taitavasti Jeanne sieppaa sen kiinni.
Sadat silmät ovat nähneet pitkän, matalalla äänellä tapahtuneen keskustelun näiden molempien kesken ja näkevät nyt nenäliinaleikin.
Ylt'yleensä käy nyt innokas kuiske, jossa on hyväksyvä tai kateellinen ja tyytymätön sävy:
"Nenäliina on heitetty."
* * * * *
Koko Pariisi ja maaseudulta tulvinut kansa ottivat osaa kruununperillisensä häiden viettoon. Miesmuistiin ei ole yksikään juhla ollut niin suosittu kuin tämä. Viisi vuotta takaperin oli Pariisissa vietetty Louise Elisabethin, kuninkaan vanhimman kaksoistyttären, ja infantti Don Filipin vihkiäisiä. Mutta mistään komeudesta huolimatta, mikä silloin pantiin toimeen, ei kuitenkaan ollut päästy näiden helmikuun päivien riemun ja ihastuksen tasalle.