Huolettoman viehättävästi, pienimmättäkään hämittä hän nosti päänsä.
"Sacré nom de Dieu", mutisi herttua, kuninkaan neuvonantaja kaikissa rakkausasioissa, ja sitten vielä kerran: "Sacré nom de Dieu!"
Tuo pikku porvarisrouva vei voiton kaikesta siitä kauniista ja viehättävästä, mitä Richelieu tähän asti oli tavannut Pariisissa.
Hän tarjosi sirosti käsivartensa madame d'Étiolesille. Binet sai lyhyen lähtökäskyn.
"Sallitteko, madame, että vien teidät siihen pieneen kammioon, jonne — teidän ritarinne muutamien silmänräpäyksien kuluttua saapuu?"
Jeanne huokasi helpotuksesta. Hän oli tuokion ajan pelännyt, että herttua tuo kuninkaalta epuun.
Pienessä huoneessa oli tarjona samppanjaa, hedelmiä, jäätä ja sokerileivoksia pienissä hopeamaljakoissa.
Herttua toimitti hyvin kohteliaasti isännän virkaa. Hän täytti kaksi kristallimaljaa ja pakotti Jeannen juomaan.
"Kasvonne, madame, ovat kalpeat. Luultavasti salin kuumuudesta ja jännittävästä odotuksesta. Samppanja tekee teille hyvää."
Hän kohotti lasinsa ja kumarsi.