"Teidän ja teidän ritarinne onneksi, madame!"
Hän joi Jeannen maljan ja katsoi sitten kelloa, joka oli puoli yksi.
"Teidän ritarinne, ihana rouva, voi olla täällä minä hetkenä hyvänsä. Hän kohtasi Sèvres-tiellä poikansa, joka purki hänelle valituksiaan kaupungintalon tanssiaisista. Mutta hän toimitti rauhanhäiritsijän hyvin nopeasti tiehensä. Ei kulune enempää kuin korkeintaan kymmenen minuuttia, ennenkuin —"
Richelieu ei ehtinyt puhua loppuun, kun portaille vievä ovi avautui. Kaksi mustaa dominoa astui huoneeseen. Kuningas ja Ayen. Molemmat herttuat vetäytyivät ikkunakomeron suojaan.
Ludvig kumarsi syvään ja suuteli Jeannen kättä.
"Olen antanut teidän odottaa, madame, siksi olen lohduton. Jouduin tullessani pulasta toiseen. Lähetettyäni kruununprinssin tiehensä tein samoin vaunuillenikin ja ajoin tänne vuokravaunuilla, jottei tieni onneen olisi uudestaan keskeytynyt."
Hän nojasi niin lähelle Jeannea, että tämä tunsi hänen hengityksensä.
Hän kuiskasi käheästi:
"Tie onneen, Jeanne, jota olen uneksinut koko ajan viime yöstä saakka — käymmekö vaeltamaan sitä yhdessä?"
Jeannen silmät liekehtivät. Värit vaihtuivat hänen hienoilla kasvoinaan. Hampaat pureutuivat alahuuleen. Voitto oli saavutettu melkein liian nopeasti. Tokkohan; voikohan siitä tulla pysyväinen?
Kuningas tarttui hänen käteensä ja piteli sitä hehkuvien, kuumeenpolttamien sormiensa välissä.