Hän kietoi kätensä Jeannen kaulaan ja avasi oven, joka oli vain painettu kiinni.
Rappuhuonetta valaisi heikko valonliekki.
"Vie minut pyhättöösi, sinä suloinen nainen!"
Hän piti Jeannea kädestä kiinni, laskematta häntä poistumaan. He kulkivat ääneti rinnakkain.
Äkkiä kuningas säpsähti. Jossakin pimeässä avautui varovasti ovi. Hän pysähtyi. Hän luuli huomaavansa näkymin pistäytyneen naisenpään piirteet. Kohta senjälkeen oli taas kaikki hiljaa.
"Tule!" kuiskasi hän intohimoisesti.
Jeanne aukaisi salongin viereisen oven. Tuli paloi uunissa.
Kullatuilla pikku pöydillä, joita heleät silkkiliinat verhosivat, oli kukkakoreja ja haaraisia kynttilänjalkoja, joissa paloi helakkoja, vaaleansinisiä kynttilöitä.
Huoneen etäisimmässä päässä, tulenhehkun punertavassa heijastuksessa, siinsi valkoinen, pitsikoristeinen sänky — Jeanne d'Étiolesin aviovuode.
Sen silkkipieluksilla Ludvig XV juhli poikansa hääyötä.