Hän kääntyi herttuoihin päin.
"Hyvät herrat, vuokravaunut! Olemme antaneet madamen odottaa anteeksiantamattoman kauan. Sellaisessa väentungoksessa, joka vielä vallitsee kaduilla, ei voi ajatella päästää madamea yksinään niin pitkälle matkalle kuin Place de Grèveltä Hôtel des Chèvresiin. Olemme pyytäneet luvan saada saattaa häntä kotiin."
Kello läheni kahta, kun vaunut, jotka tuon tuostakin seisahtuivat milloin minkin esteen tähden kaduilla, pysähtyivät Étiolesin pienen rakennukset eteen.
Richelieu, joka Ayenin kanssa oli istunut takaistuimella, hyppäsi ulos pitämään vaununovea auki kuninkaalle.
Nopeasti astui myöskin Ludvig ulos vaunuista. Nyt hän nosti Jeannen ajoneuvoista. Hän piti keveätä kantamusta tuokioisen ilmassa ja kuiskasi ihanalle naiselle hehkuvan, intohimoisen lemmensanan.
Välittämättä sen enempää seuralaisistaan kuningas tarjosi Jeannelle käsivartensa ja vei hänet lumettuneita kivirappuja myöten talon ulko-ovelle.
Kun Jeanne oli päässyt ylimmälle portaalle, veti hän käsivartensa pois kuninkaan kainalosta ja niiasi syvään.
"Kiitän teidän majesteettianne kaikesta suosiosta ja armosta. Nythän olen kotona. En millään muotoa tahdo vaivata enää teidän majesteettianne."
Kuningas tempasi hänet syliinsä ja suuteli hänen uhkeaa suutaan, hänen välkkyviä hampaitaan.
"Pikku hupakko!" kuiskasi kuningas. "Miksi emme vaeltaisi yhdessä onnen tietä?"