Richelieu laski kätensä Ayenin olkapäälle ja sanoi leikillisesti:
"Te näette, kelpo Ayen, että aina on olemassa ihmisiä, jotka tirkistävät toisen kortteihin, niin taitavasti kuin koettaakin ne sotkea. Muuten —"
Richelieu jatkoi puheluaan matalammalla äänellä ja katsahti taakseen puolalaiseen, joka seisoi hieman loitompana ikkunan ääressä ja surumielisesti katseli hämärtyviin puutarhoihin.
"Muuten asiat ovat saaneet vakavamman käänteen kuin alussa voi aavistaakaan."
"Minä tiedän", vastasi Ayen. "Piispa on ihan raivoissaan uudesta rakastajattaresta, sellaisesta, jolla ei ole uskontoa ja joka on kasvanut Fontenellen, Maupertuisin ja Voltairen vaikutuksen alaisena. Toistaiseksi kruununprinssi on vielä niin nuoren avio-onnensa lumoissa, ettei voi asettua kasvattajansa rinnalle. Mutta se tapahtuu kohta."
"Mikäli minä olen saanut tietää luotettavasta lähteestä, Mirepoix pelkää, että suhde kestää kauan. Mitäs te, hyvät herrat, arvelette?" kysyi La Vallière.
"Minä uskallan olla toista mieltä", vastasi Richelieu nopeasti ja varmasti. Ayen yhtyi häneen.
"Nyt kuningas on kokonaan madame d'Étiolesin kauneuden ja nuoruuden kahleissa. Mutta tämä hurmio haihtuu nopeammin kuin luullaankaan. Vaikkapa kuningas olisi tuhannen kertaa vannonut olevan milloinkaan mielistelemättä ylhäissukuista naista, palaa hän sittenkin, ja hyvinkin kohta, jonkun sellaisen turviin. Minä tunnen kuninkaan paremmin kuin kukaan muu, kun on kysymyksessä rakkaus. Mikään porvarisluokan nainen ei tule häntä enää pitämään pitkää aikaa kahleissa. Kaikista eduista huolimatta puuttuu madame d'Étiolesilta kuitenkin sitä mitä jokaiselta naiselta, joka ei kuulu meidän piireihimme, täytyy puuttua, nimittäin sitä oikeata hienoutta, jota ilman kuningas ei voi olla, sitä ulkonaisen esiintymisen ylhäisyyttä, johon hän on tottunut. Kuinka olisikaan tämä nainen, joka on syntyjään Poisson, voinut saavuttaa sellaista?"
"Älkää unohtako, hyvät herrat", yhtyi La Vallière keskusteluun, "ettei madame d'Étioles ole ainoastaan kaunis, vaan hän lienee myös taiteellisen lahjakas ja tavattoman nerokas. Piispalla on se käsitys, ettei ratkaisevana seikkana ole sukuperä, vaan kasvatus, ja ettei ketään ole helpompi kasvattaa kuin nerokasta naista, jos hän näet antaa kasvattaa itseään."
"Entä porvarillinen nimi?"