"Versaillesissa, jumalan kiitos!" huudahti Madeleine Poisson tukehtumaisillaan jännityksestä. "Hänen täytyy, jäädä sinne. Muuten Charles surmaa hänet".
"Olkaa vain rauhallinen. Meidän täytyy valmistaa häntä, ryhtyä varokeinoihin. Onhan hän kuitenkin aviomies."
Samassa hetkessä monsieur d'Étioles repäisi salongin oven auki. Hänen käsivarrellaan oli pikku Alexandra, jonka hän oli herättänyt päivällisunesta. Lapsi parkui kaikin voiminsa.
"Missä on Jeanne?" huusi hän kuohuksissaan ja kovalla äänellä. "Missä on minun puolisoni?"
"Älä huuda kuin hullu!" huudahti Madeleine vimmastuneena, ryntäsi hänen luokseen ja tempasi lapsen hänen sylistään. "Mitä ihmeitä sinä nyt?"
"Minä etsin puolisoani. Missä on Jeanne, madame?" Tournehem antoi
Madeleinelle merkin olla vaiti.
"Menkää, madame! Viekää lapsi takaisin nukkumaan!"
Charles d'Étioles hyökkäsi anoppinsa kimppuun ja piti häntä kiinni kuin pihdeissä.
"Hän ei saa mennä. Hänen on vastattava minulle. Nanette sanoo, että Jeanne oli tunti sitten lähtenyt ajamaan vierailla vaunuilla, jotka useita kertoja ennen ovat käyneet häntä hakemassa. Mitkä vaunut ne ovat? Mihin hän on lähtenyt?"
Charles Guillaume raivosi.