"Sinä tunnet Jeannen, tahi paremmin sanoen, sinä et tunne häntä, sillä kaikesta kiihkostasi huolimatta sinä et ole milloinkaan ymmärtänyt kiinnittää häntä itseesi. Mutta niin paljon sinä kuitenkin häntä tunnet, että sinun pitäisi tietää edes yksi asia: sinun vaimoasi hallitsee vain yksi tahto — juuri hänen oma tahtonsa!"
Charles voihki kovalla äänellä ja antoi Tournehemin painaa hänet tuolille.
"Hän tahtoi lähteä eikä kukaan kyennyt pidättämään häntä."
"Hän on jonkun miehen luona! Se mies saa maksaa tämän! Hengellään hän saa tämän maksaa!"
Mustasukkaisuuden raivossa Charles sinkautti nämä sanat.
"Niin, olet oikeassa, Jeanne on erään miehen luona. Hän rakastaa tuota miestä enemmän kuin mitään muuta — ja tuo mies rakastaa puolestaan häntä enemmän kuin mitään muuta — ja tuo mies —"
"On roisto — kunniaton kelmi —"
"Vaiti!" sanoi Tournehem. "Tuo mies on paljoa ylempänä meitä kaikkia. Ei minkäänlainen kosto eikä minkäänlainen loukatun kunniasi hyvitys ylety häneen asti."
Étioles ei käsittänyt.
"Sen miehen minä tahtoisin nähdä!" uhmaili hän.