Tournehem työnsi tuolin sisarenpoikansa viereen ja piti hänen molempia käsiään omissaan.
"Mitäpä hyötyä olisi salata sinulta enää totuutta, rakas ystäväni?"
"Hän on kuollut!" huudahti Charles.
"Ei ole, hän elää, mutta sinä teet oikein pitäessäsi häntä kuolleena.
Sinun täytyy erota hänestä ja katsoa häntä kadonneeksi ainiaaksi."
Étioles kavahti ylös. Valkeana huuliin saakka ja lasimaisin silmin hän tuijotti enoonsa.
"Mitä — mitä sinä sanot?"
"Pelkän totuuden, poikani. Koeta tajuta se."
Charles mylvähti kuin härkä. Hän nosti nyrkkinsä Tournehemia kohden.
"Se on teidän työtänne, eno, ja tuon kirotun madame Poissonin. Te olette lähettäneet minut pois saadaksenne rauhassa harjoittaa parittajatointanne! Mutta malttakaahan vain — malttakaa! Teitä ei hyvä peri! Toimittakaa Jeanne takaisin — muuten —" Hän kopeloi taskuistaan asetta.
Myöskin Tournehem oli noussut pystyyn. Hän laski molemmat kätensä toisen olkapäille niin lujasti, että Charles turhaan koetti karistaa niitä pois.