hartain ja nöyrin palvelijanne."
* * * * *
Kun kuningas ja naiset olivat lähteneet pois, jäivät herrat vielä hetkiseksi jäljelle. He kävelivät vilkkaasti keskustellen edestakaisin pitkässä marjakuusikäytävässä kasvihuoneiden yläpuolella.
Kevyesti itseään ivaten Ayen arveli, että hänen ja Richelieun on tahtoen tai tahtomattaan annettava peräytymismerkki. Näytti näet siltä, että Mirepoixin ja La Vallièren puolueet olivat oikeassa. Tämä markiisitilan kauppa, joka riippui ilmassa, viittasi siihen samoin kuin monet muutkin asiat.
"Niin", sanoi Richelieu, "kunhan ei sota hämmentäisi laskelmia".
"Aikooko kuningas lähteä nyt Flanderiin?"
"Tuottaako se asioiden nykykannalla ollessa hänelle erikoista iloa, sitä epäilen. Mutta hän ei voi menetellä toisin. Hän on antanut Saksin marsalkalle kuninkaallisen sanansa vakuudeksi siitä, että hän itse asettuu joukkojensa etunenään, niin pian kuin vain tilanne vaatii."
"Jollen erehdy, lienee Tournayn piiritys vasta alkanut?" kysyi
Boufflers.
"Viimeksi saapuneiden tietojen mukaan on se jo todella käynnissä."
"Ja aikooko dauphin seurata kuningasta ja erota nuoresta puolisostaan?"