"En voi toivoa mitään sen hartaammin, sire, kuin saada sodan nopeasti ja kunniakkaasti päätyttyä sulkea teidän majesteettinne taas syliini."
Sitten hän ryhtyi uudestaan entisiin askareihinsa.
Voltaire oli Étiolesissa oikeassa piirissään. Ei mikään ollut siellä hänelle vierasta. Jo Jeannen ensimmäisenä avioliittovuotena hän oli ollut tervetullut vieras linnassa.
Hän mielisteli Jeannea taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti ja tuhlasi hänelle tuhlaamalla imartelujaan. Hänen kohteliaisuutensa ei tarkoittanut ainoastaan tulossa olevaa markiisitar-nimitystä, vaan erästä suosiota, jota hän vähää ennen oli pyytänyt ja jonka toivoi saavansa Étiolesissa.
"Fontenoyn taistelukentällä toukokuun 11 p:nä klo 1/2 3.
Vihollinen hyökkäsi meidän kimppuumme kello 5 tänä aamuna. Sekä minä että poikani voimme hyvin. En jouda kirjoittamaan enempää, mutta luulen, että tämä riittää tyynnyttämään Versaillesin ja Pariisin. Niin pian kuin voin, lähetän tarkempia tietoja."
Hellempi on sisällöltään dauphinin kirje.
"Rakas äiti! Onnittelen Teitä kaikesta sydämestäni sen voiton johdosta, jonka kuningas äsken on saavuttanut. Hän voi, Jumalan kiitos, erinomaisesti kuten minäkin. Minulla oli kunnia seurata häntä koko ajan. Tänä iltana tahi huomenna kirjoitan tästä enemmän ja päätän vakuuttamalla kunnioitustani ja rakkauttani.
Ludvig.
Pyydän teitä sydämellisesti tervehtimään puolisoani ja sisariani."