Toiset nauroivat. He tunsivat Jourdainin pohjattoman himon kaikkeen, mikä vain oli kahisevien silkkihameiden nimellistä.
"Tänään saat tyytyä vain miehiin, rakas Jourdain. Louloun päivä oli eilen."
"Entä huomenna, Bussy?" kysyi pikku Grévin peitetyn ymmärtämyksen kyynillinen hymy huulilla.
Bussy nosti sormen suulleen.
"Ahaa! Huomenna on la grande dame'n päivä suljettuine ovineen ja verhottuine ikkunoineen! Sillä on tuolla Bussyllä kuulumaton naisonni", pisteli Jourdain.
"Sinähän et tunne ollenkaan hänen grande dameaan. Mistä voit tietää, että häntä odottaa onni?" huudahti pitkä Èpinay, valtioministeriön sihteeri ja Bussyn uskottu ystävä.
"Arvaan hänen olevan sen vaalean, joka on naimisissa —"
"Soh", sanoi Bussy suutahtaen, "ei mitään suunpieksämistä, jos saan pyytää! Meidän täytyy olla tänään kahta varovampia."
"Miksi, jos on lupa kysyä?"
"Suuri uutinen, hyvät ystävät. Odotan vielä erästä ystävää, joka on yhtä tunteellinen kuin luostarineito. Oikea mimosa. Arvatkaas!"