"Sincère et tendre Pompadour,
(Car je veux vous donner d'avance
Ce nom, qui rime avec l'amour
Et qui sera bientôt le plus beau nom de France)
Ce tokai, dont Votre Excellence
Dans d'Étioles me régala,
N'a-t-il pas quelque ressemblance
Avec le Roi, qui le donna?
Il est, comme lui, sans mélange;
Il unit, comme lui, la force et la douceur,
Plaît aux yeux, enchante le cœur,
Fait du bien et jamais ne change."
Jeannen huulet vetäytyivät hienoon ivanhymyyn, kun hän luki vanhan ystävänsä säkeitä. Ne olivat aivan Voltairea itseään. Niissä oli rakastettavasti harkittua imartelua kuninkaalle ja Jeannelle, ne olivat kirjoitetut siinä selvästi ymmärrettävässä tarkoituksessa, että Jeanne antaisi kuninkaan nähdä runon ja että ne siten tuottaisivat runoilijalle majesteetin suosion. Jeanne pisti runon toistaiseksi lukon taakse salalaatikkoon muiden tärkeiden paperien joukkoon.
Ehkä joskus ilmenisi tilaisuus, jolloin hän sitä tarvitsisi.
Bernisin runo, jossa vain ylistettiin naisen kauneutta, oli paljoa hienompi. Jeanne tiesi varsin hyvin, että tuo kaunis nuori mies oli rakastunut häneen kiihkeästi. Mutta Jeanne oli olevinaan sokea ja kuuro. Hän ei saanut poiketa askeltakaan valitsemastaan tarkoitusperästä eikä millään muotoa saattaa vaaranalaiseksi kuninkaan rakkautta tai antaa hänen alituisesti hereillä olevalle mustasukkaisuudelleen pienintäkään virikettä.
Ja kuitenkin tuli hänen selittämättömiin silmiinsä hempeä välke, kun hän piti Bernisin ruusuja kädessään ja luki tämän runon:
"Ainsi qu'Hébé, la jeune Pompadour
A deux jolis trous sur sa joue,
Deux trous charmants, où le plaisir se joue,
Qui furent faits par la main de l'amour.
L'enfant ailé sous un rideau de gaze
La vit dormir et la prit pour Psyché."
VII.
Kreivi Bussy, eräs Pariisin aatelin hienoimpia nuoria elostelijoita, istui ystäviensä kanssa pelaamassa korttia viiniköynnösten ympäröimällä pengermällä pienessä, syrjäisessä maatalossaan.
Kreivi Jourdain, joka nopeiden, sätkivien liikkeittänsä ja apinamaisten kasvojensa tähden oli saanut nimen "le singe", sysäsi kärsimättömästi kortit syrjään.
"Eikö pikku Loulou tulekaan tänään?" kysyi hän isännältään. "Alkaa käydä ikäväksi istua ja pelata ilman naisia."