Avioliittonsa jälkeen hän oli pysynyt kokonaan erillään tästä piiristä, joka Pariisissa oli saanut nimen "la société des viveurs". Oikeastaan hän, porvarillinen, ei kuulunutkaan heidän piiriinsä, mutta kun hän oli hyväluontoinen kunnon mies, joka näiden etujensa ohella oli varsin vieraanvarainen, oli hänen suhteensa tehty poikkeus.
Nuoret miehet voivat vaivoin pidättää ivallisuuttaan tervehtiessään uutta vierasta, jonka Bussy sai vain väkivalloin estetyksi kääntymästä takaisin.
Jourdain ojensi hänelle ensimmäisenä kätensä. Teeskennellyn kunnioittavasti hän kumarsi ja sanoi:
"Herra veronkanto-urakoitsija, minulla on kunnia lausua teille kohteliaimmat onnitteluni."
Charles Guillaume katsoi ymmärtämättömän näköisenä ivalliseen leikinlaskijaan.
Bussy tuli d'Étiolesin avuksi.
"Le singe onnittelee teitä sen kunnian johdosta, joka teitä on kohdannut."
"Kunnian?" sopersi murtunut mies.
"Eikö se ole kunnia, että kuningas, jonka hieno maku on tunnettu, on valinnut juuri teidän vaimonne rakastajattarekseen?" huudahti pieni Grévin rehellisen vakaumuksen äänellä.
D'Étioles teki liikkeen kuin tarttuakseen pienen miehen kurkkuun. Bussy pidätti hänet ja sanoi rakastettavasti: