Flanderi lahjoitti Ludvig rakastetulle ne sotaiset laakerit, joita hänen hallituksensa ei ollut tähän saakka saavuttanut. Kansa juhli riemuiten valloittajaa. Ranskan kaikissa kirkoissa kaikui Te deum hänen kaikkein kristillisimmän majesteettinsa voittojen kunniaksi.
Myöskin Étiolesissa riemuittiin. Jeannea onniteltiin ja juhlittiin, aivan kuin hän olisi ollut laillinen puoliso, kuningatar, joka yhdessä Ludvig XV:n kanssa istui Ranskan valtaistuimella.
Heinäkuun puolivälissä toi kuriiri Flanderista tiedon, joka sisälsi
Jeannen ainaisten toivomusten toteutumisen.
Kuriiri toi sen kuninkaan kirjeen, joka teki hänestä Pompadourin markiisittaren.
Ilovalkeat loistivat, riemusoitot kaikuivat, raketit nousivat kohden sinistä kesähämyä, samppanja vuoti virtanaan.
Kuninkaallisen hienotunteisesti Ludvig oli päivännyt nimityskirjan heinäkuun 11 p:nä, jolloin Gent valloitettiin.
Hovihistorioitsijan velvollisuuksia ajatellen Voltaire sepitti runon:
A Étioles, juillet 1745.
"Il sait aimer, il sait combattre:
Il envoi en ce beau séjour
Un brevet, digne d'Henri quatre,
Signé: Louis, Mars et l'Amour.
Mais les ennemis ont leur tour;
Et sa valeur, et sa prudence
Donnent à Gand le même jour
Un brevet de ville de France.