Hän oli erääseen yläkerroksen huoneeseen toimittanut Jeannelle pienen aterian, jolle tämä oli kutsunut eno Tournehemin, veli Abelin, sukulaisensa madame d'Estradesin sekä madame de Sassenagen, tämä kun oli madame de Saissacin sukulainen, jonka kanssa oli kesällä usein seurustellut.
Kuningasta kalvoi mustasukkaisuus. Hänen seurueensa herrat näyttivät olevan hyvin halukkaita menemään tervehtimään markiisitarta seuraavaan kerrokseen.
Pariisin kuvernööri, Gesvresin herttua, Macville, poliisikomendantti, Bouillon, vieläpä kauppiasten puheenjohtajakin, monsieur de Bernage, joka mieskohtaiset palveli kuningasta pöydässä, käyttivät hyväkseen jokaista tilaisuutta lähteäkseen salista ja mennäkseen tervehtimään ihanaa Jeannea, josta kaikki kuiskailivat.
Kuningas ei tyyntynyt, ennen kuin Richelieu ja Ayen olivat tuoneet hänelle salaisen sanoman rakastetulta.
Hän pakotti nyt itsensä kärsivällisemmäksi. Muutama päivä vain ja sitte Jeanne muuttaa madame de Châteaurouxin huoneisiin, jotka hän oli mitä komeimmin sisustanut Jeannea varten, ja siten on Jeanne virallisesti tuotu hoviin.
Ludvig voi tavata häntä joka hetki, salaa tahi julkisesti, eikä hänen elämässään olisi enää mitään, johon markiisitar de Pompadour ei ottaisi osaa.
Hän nosti huulilleen lasin burgundilaista viiniä, joka seisoi hänen edessään. Hän tyhjensi sen salaisuudessa Jeannen onneksi, hän laski tunnit, jolloin hän taas saa olla yksinään Jeannen kanssa pikku huoneissaan, ja siellä Jeanne ojentaisi hänelle purppuranpunaista viiniä ja suloiset huulensa.
VIII.
Versaillesin linnaan vievällä suurella ajotiellä tungeksi ihmisiä. Jokainen tahtoi nähdä vastanimitetyn markiisittaren, kuuluisan madame d'Étiolesin, joka niin äkkiä oli luonut yltään porvarillisen olemuksensa ja muutamien tuntien kuluttua joutuisi hovin suuruuksien pariin.
Jokaisella oli jotakin kertomista ja kyseltävää hänestä.