Muuan paksu porvarisrouva, jolla oli maustetavarain kauppa lähellä Hôtel des Chèvresiä, väitti, että herra d'Étioles oli ollut vähällä lyödä kuoliaaksi rouvansa, eikä siitä muuten sopinut moittiakaan häntä; mutta siitä ei hänelle ollut paljon apua, sillä hän oli kuitenkin joutunut alakynteen oikeusjutussa vaimoaan vastaan. Eikä sitä kannattanut ihmetelläkään, kun kerran kuningas oli kaiken takana!
"Hän kuuluu olevan ahne ja itara", huusi eräs ääni muutamasta iloisesta ryhmästä.
"Ne on kuulemma saaneet miehen pyytämään hänestä suuren rahasumman kuninkaalta."
Eräs nyrkki nousi uhkaavana ylös:
"Varokoon itseään, jos hän köyhdyttää kuninkaan ja maan. Hän saa tekemistä meistä."
"Kuningas kuuluu olevan hurjasti rakastunut häneen. Hänen sanotaan hallitsevan kuningasta täydellisesti, ja se on varmaan hirveän jännittävää", kuiskasi keimaileva pikku ilotyttö nuorelle ylioppilaalle, jonka käsipuolessa hän kulki.
"Jos hän, kuten sanotaan, on yhtä puolta filosofien kanssa, niin eipähän siinä mitään pahaa ole. Kuuluu olevan aika viisas ja ymmärtäväinen se pikku Poisson."
"Ja vihaavan jesuiittoja lapsuudestaan asti."
Vieressäolijat nauroivat ja lauloivat tahdissa erästä tunnettua renkutusta: "Poissonière, Poissonière, Pois —"
"Hiljaa, mitäs sanotte, jos joku kuuntelee teitä!" huusi varoittavasti muuan vanha vahtimestari, jonka suonissa juoksi lainkuuliainen veri.