NIKKINEN. Ei, ei, pojat, hemmetissä, se on liikaa sanottu! Millä se puulaaki pystyssä pysyisi, jos suuria summia maksetaan? (Sytyttää sikarinsa ja kävelee) Mutta kuinka moneen tuumaan sitten täytyisi tukit hakata?
MÄNTYNEN. Keskipituus, yhdeksän tuumanen, ja siitä sitten ylöspäin, noin parin vuoden ajalla. Salo se on siksi hyvä, että kyllä kannattaa.
NIKKINEN. Jaa, jaa! mutta veto ja uitto?… nepä ne juuri maksavat.
Eei… ei siitä kannata sitä maksaa, ei sun totta perhana.
HONKANEN. Veto on lyhyt ja joet suorat, kyllä sieltä juosta solottaa!
MÄNTYNEN. Eikä kalliiksi tulekaan!
Neljästoista kohtaus.
EDELLISET, METSOLA. SANNA.
SANNA. Mitä kauppaa se meidän ukko herrain kanssa hommailee?
NIKKINEN (innostuneena). Tukkikauppa se me tehdään… tehdään tottatotisesti niin. (Taputtaen Sannaa olkapäälle) Mutta tätä kauppaa emännättä, tiedän minä, ei nyt tehdäkään. Emäntien mielet tässä kohden tahdon aina tiedustaa, he kun usein miestensä kanssa ovat yhtä neuvokkaat.
METSOLA. Se on oikein, herra puulaaki, tilamme on meillä yhteinen.
Yhteinen on sille immissiooni, kiinnekirjat sekä päätökset.