NIKKINEN (hykertelee käsiään). Arvasinpa minä, näet, oikein. Tuokaa, isäntä, tilankirjat, tarkastetaan lähemmin.
METSOLA. Kyllä niistä selvä saadaan, tallella ne ovat kaikki.
(Menee keittiöön).
Viidestoista kohtaus.
NIKKINEN, HONKANEN, MÄNTYNEN, SANNA.
SANNA (kehasten). Niin, yhteisillä rahoillamme me tämä talo ostettiin.
NIKKINEN (imarrellen). Näen kyllä emännästä, että olette toimen ihminen. Eipä kumma jos nyt seuraa teitä arvo ja rikkaus.
SANNA (mielissään). Mistähän tuon rikkauden noin vaan yhteen puhaltaa?
Ei ne ole meikäläisten pikku talojen käsissä.
NIKKINEN (salaperäisesti). Metsissänne löytyy aarre, jota moni kadehtii!… Ja minä teille maksan siitä korkeimman taksan mukaan.
HONKANEN. Se on totta, emäntä hyvä, herra ei maksulla tinkaile.