NIKKINEN (juhlallisesti). Kouluttakaa tyttärenne näppäräksi neidiksi. Kansanopisto, meijerikoulu ja sen sellaiset sopisi. Ruoanlaitto- ja keittokoulu ei olisi myöskään hulluutta… Kun on tytär ainoanne, sopisi sitä nyt kustantaa, että kerran miehellensä olisi hyötyä, kunniaa. (Ottaen Annaa kädestä puhuu hyvin sulavasti) Teille, nuori neiti hyvä, toivotan myös onnea. Olette rikas, sievä muuten, sekä talon perijä, kun vanhempanne kerran kuolevat. Sulhasista ei siis teillä ollenkaan ole puutetta. Valitkaa vaan mieleisenne rikkaitten joukosta, mutta niistäkin vaan se, jolla on hyvä sivistys. Oppi, tieto, taitavuus, se on miehen kunnia, jos sen kunniakseen käyttää. (Kumartaa ja pudistelee Annan kättä) Hyvästi nyt, Anna neiti; joskus vielä tavataan, —
ANNA (joka Nikkisen puhelun aikana on katsonut lattiaan, niijaa).
Kiitoksia hyvin paljon.
(Menee tunteidensa valtaamana keittiöön).
Kahdeksastoista kohtaus.
EDELLISET paitsi ANNA.
NIKKINEN (ottaa liivinsä taskusta rahaa). Tästä annan sinulle, Antti, juomarahaa. (Pistää Antin kouraan) Menehän ja käännä hevoseni!
ANTTI (reippaasti). Kiitoksia, herra puulaaki, kyllä minä toimitan.
(Kipasee ulos).
MÄNTYNEN (kehasten). Reipas rengiksi on kerrassansa! —
Yhdeksästoista kohtaus.