SANNA. Sano nyt muuta, ukkoseni! Syksyllä osti kumplastikengät, nyt jo kellot lakkariin! Ei, ei siitä miehestä tule ikänä omaa eläjää.
ANNA (antaen kellon Antille). Ei tuo liioin kallis liene?
TIINA (pilkallisesti). Mokomakin kello-krapa, se nyt vielä mitä maksaa.
ANTTI. Maksaa se vaan arvonsa.
METSOLA. Toista olisi, jos poikaparka, säästeleisit palkkojasi.
Vanhoilla päivillä voisit sitten asua omalla mannullasi.
ANTTI. Rengin säästöt ne ei suuria natsi omaa mantua ostaessa,
Toisenlaiset onnen potkut ne niissä asioissa tepsivät.
TIINA (ylenkatseella). Phyt, mitä hyvää kuulee! Mietit kaiketi vävyksi päästä eli puuskaksi pyrkiä!
ANTTI (pistävästi). Oikein arvasit, Tiina parka. Minä en mieti kuten sinä ja muut sinun kaltaisesi, että ihmiset naivat ihmisiä, rengit ja piiat toisiaan.
TIINA (hypähtää ylös, kiivaasti). Häpeä toki, mullikka! (uhitellen) Mutta ei se ole närässä, jos se on nokassa, talontytär vielä sinullakaan!
ANTTI. Perästä kuuluu sanoi torventekijä.