ANTTI (nöyrästi, mutistellen hattuaan). Kun onni isäntää nyt näin on suosinut, suonette minullekin vähäisen osan siitä?…
METSOLA (vihaisesti). Mitä sinä sillä tarkoitat: puhettasi en nyt käsitä?
ANTTI. Tytärtänne, hyvä isäntä, aioin pyytää teiltä vaimokseni.
METSOLA (polkien jalkaa). Oletko järjiltäsi, sinä raukka! (Kähisten kiukusta) Minunko rahojani olet kärttynyt ja tytärtäni tässä hännystellyt, mokomakin rengin roikale. (Puiden nyrkkiään Antille) Turhaan, turhaan niitä tavoittelet.
ANTTI (heittäytyy polvilleen Metsolan eteen). Palvelen teitä, hyvä isäntä, kun Jaakop Raakelistaan Laapania, jos vaan suotte meille siunauksenne!… Rahojanne en minä himoitse, en yhteen penniinnekään tahdo kajota. Rehellisesti teitä palvelen ja olen teille aina kuuliainen.
METSOLA (rähisten kiukustu ja tukkien käsillä korviaan). Tuki suusi jo, kurja, tuki suusi! Minä en kärsi tuota kuunnella. Huomeispäivänä saat muuttaa talostani; kuulitko kurja tuomiosi nyt. (Sivulle) Täytyy viedä rahat säiliöön, voivat vielä vaikka varastaa.
(Menee kiiruusti keittiöön).
Neljäskolmatta kohtaus.
ANTTI (murheissaan). Koko elämäni on nyt muserrettu! Voi minua, voi poikaa onnetonta… Tuulentupiako oli toiveeni, jota Annastani ajattelin…
ANNA (tulee kalpeana keittiöstä). Miksi olet suruissasi, Antti?