NIKKINEN (joka on pudistellut Annan kättä). Salonruusunen jo puhjennut on täyteen kukkaansa! Kuinka Anna neito nyt on voinut?
ANNA (kainosti). Kiitos kysymästä, hyvin vaan. Kuinka herran matkat onnistuvat?
NIKKINEN (lähenee Annaa). Ne ovat onnistuneet niin ja näin. (Huoaten kuiskaa Annalle) Rauhatonna kulen sinne, tänne! (Painaa kädellä sydänalaansa).
ANNA (Naurahtaen). Sepä paha, kun on rauha poissa.
METSOLA (Sannalle). Tää herra puulaaki nyt muuttaa meille. Mitä mieltä sinä siitä olet, eukko?
SANNA (epäröiden). Onhan meillä täällä huoneita…
NIKKINEN. Se on hyvä, kiitoksia vaan. Ruokaa kai saa myöskin talosta?
SANNA (Annalle). Mutta osannemmekohan me vastuuttaa, — ruokaa laittaa, herraa passata?
NIKKINEN. Kyllä siitä hyvin sovimme, en ole kovin vaativainen.
SANNA. Saahan sitä, mitä meillä löytyy, tavallista talonpoikaista.
Hiplakkaita herrasruokia tuskin osaisimme teille valmistaa.