NIKKINEN, SUTKI, METSOLA.
METSOLA (viittaa kädellään Sannan jälkeen). Eukko näkyy vähän tuskailevan koko noissa emäntähommissaan; (nyökyttäen päätään) mutta kyllä ajan päälle talttuu.
SUTKI. Minullakin olisi asiaa, mutta voinenko nyt tuota kysyä?
METSOLA. Mikä siinä sitte kysyessä. Kysynythän ei tieltä eksy.
SUTKI. Asia on näet senlainen, että tarvitseisin vähän rahoja. Vekseli on juuri lankeamassa, johon täytyy saada vaikka silmästä.
METSOLA. Se on kyllä paha asia, mutta minä sille en nyt voine mitään. Rahavähäni ne ovat lainoina; (kynsien korvatustaan) ja takauksia olen tehnyt päälliseksi.
NIKKINEN. Jos isännällä on halu miestä auttaa, kyllä sitte keinon keksimme. (Panee kätensä Metsolan olkapäälle) Minä voisin olla välittäjänä, tuttava kuu olen kauppiaalle.
METSOLA (hyvillään). Jos herralle se kerran soveltuu, niin mitä siitä sitten puhetta!
NIKKINEN. Tukkikauppakontrahtimme mukaan toinen maksu olisi talvella, mutta tässä, miestä auttaissanne, voisin rahat antaa teille paikalla.
METSOLA (mahtavana seisten, kädet lantioilla). Paljonko kauppamies sitten tarvitseisi?