SUTKI (huokaisten). Kyllä kaksituhatta mun täytyy saada.
METSOLA. Se on, hemmetissä, koko paukku! (Kynsien korvallistaan)
Tarvitseisin rahaa itsekin, velkamiehiltä ei ole pyytämistä…
NIKKINEN (nauraen). Jääpihän tuhat markkaa vielä itsellenne.
METSOLA. No sitte tepsii, jos se sitä on! Toisen maksuterssaalin saan kokonansa?
NIKKINEN (ottaa lompakon poveltaan). Niin saatte, heti kolme tuhatta. (Lukee seteleitä pöydälle). Tässä kaksituhatta on suuremmissa, tuossa tuhat markkaa pienissä papereissa.
SUTKI (iloissaan, tarttuu Metsolaa käteen). Te, isäntä, nyt olitte kunnon mies! Auttava enkeli te olette hädässäni.
METSOLA (mielissään). Kissa kiitoksella elää, koira päätä silitellen: miesten kesken niin ei puhuta.
SUTKI (Nikkiselle). Palkinnoksi isännän hyvyydestä meitä kohtaan, ole ihminen. (Lyö Nikkistä olkapäälle) Säästä hänen saloansa hyvin! Tarkasta sormiesi lomin jäännösmetsä.
METSOLA. Tunnon mukaan, hyvät herrat, vaan; vaikka onhan luvallista leikkipuhe.
SUTKI (ottaa poveltaan velkakirjan). Olen laatinut tähän velkakirjan.
Takuumiehenä on tämä herra tässä. (Osottaa Nikkistä).