MÄNTYNEN. Ei sitten pakoon pötkitä, jos miehellä on kerta varoja.
NIKKINEN (käyden mättäälle istumaan). Voitko sanoa sen ihka varmasti, että uitto loppuu ylihuomenna?
MÄTYNEN. Patentti en siitä tosin ole, mutta jos tätä menoa kestää, niin voipi kyllä hyvin loppua.
NIKKINEN. Se on helkkarin hyvä asia! Pane toiset miehet ajamaan jo häntää, otvikkeita maalta kiertämään. Minä lähden tästä kirkolle, asioista saamaan selkoa. Vaihdan samalla myös pientä rahaa ja otan kirjeet postista. Loppulitviikki on myllyllä, Myllykosken Pekon tuvassa Sano se Honkasellekin, että antaa tiedon miehillensä!
MÄNTYNEN. Voinhan tuosta hänelle puhua. — Mutta ettekö te sitten
Metsolaan aijo enää täältä poiketa?
NIKKINEN. En, en, hyvä mies, nyt jouda sinne enää menemään. Sano Honkaselle vaan, että noutaa minun tavarani. Isännälle jo olen maksanut asuntoni ja ruokavelkani. —
Viides kohtaus.
EDELLISET, sittemmin HONKANEN.
HONKANEN (viittoen kädellään huutaa näyttämön perällä). Se on oikein, pojat! Pökkikää, pökkikää vaan! Kohta saadaan joki tyhjäksi. (Tulee tupakoiden Nikkisen ja Mäntysen luokse. Tukkimiehet perällä huiskavat yhä kiiruummin).
NIKKINEN (naurahdellen). Minä aijon tässä muuttaa majaa, tuonne alemmaksi — Myllykoskelle.