Puomi kiinni, puomi kiinni! —
NIKKINEN (kavahtaen ylös). Nyt ne juukelit taas laski ruhkan tuonne
Käärmekoskeen. Senkin vietävät! — (Kiivaasti Mäntyselle ja Honkaselle)
Menkää pian! Ruhka aukaiskaa! Aika maksaa täällä rahoja.
HONKANEN ja MÄNTYNEN (menevät rivakasti perälle, viittoen kädellään oikealle). Hei, miehet! sieltä kaikki tänne näin saamaan ruhkaa auki Käärmekoskessa! Joutuin, joutuin joka kynsi!
(Kiiruhtavat vasemmalle).
(Tukkimiehiä kulkee perällä jokivarrella oikealta vasemmalle, millä keksit, kanget, kirveet olallaan. Viimeksi kulkee reipas tukkimies, keksi olalla, reippaasti laulaen).
Tukkipoika se lautallansa
Se on kun iso herra.
Ankkurikellot taskussansa
Vitjat viisin kerroin! ::
Tukkipoika se lautallansa
Ui kuin vesilintu,
Varsisaappaat jalassansa
Solkiremmit kintuiss'. ::
(Menee vasempaan).
Kuudes kohtaus.
NIKKINEN (joka tukkimiehen laulun ajalla on lukenut kirjeensä). Kaikkialta ikäviä uutisia; kaikki uhkuu vastoinkäymistä. Tuntuu jo kuin pimeyden vallat tielleni kutoisivat paulojansa. Pahansuovan tiedonantoja on tullut kotipuoleeni, sillä muuten ei he tietäisi minun täällä toista hyväilleen. (Aikoo mennä oikealle, mutta seisattuu puun varjoon, tarkastelee ympärilleen) Kuulinkohan täällä askelia? (Hymyillen) Ei vaan liene keijukaisia?