SANNA (kehasten). On tuo Luoja siunannutkin ahkeran työmme ja toimemme (menee keittiöön).
METSOLA. Jopa tässä nyt tarkenee ja leipä ravinnoksi riittää! (menee ulos).
Kolmas kohtaus.
ANNA, ANTTI.
(Anna panee viipsinpuun ja lankarullan pöydälle.
Autti kohoten lattialle kävelemään).
ANNA (lempeästi). Ostathan minulle, Autti hyvä, sen huivin, jonka jo lupasi!?
ANTTI (ottaen Annaa toisella kädellään ympäri vyötäisten). Vieläkö tuota nyt epäilisit?… Sinulle, Annani, tämänkin ostin vaikka en tohtinut ilmaista (näyttää kelloaan).
ANNA (iloisesti). Katsos vaan mikä lippari olet! En olisi tuota sinusta uskonut.
ANTTI (lempeästi). Tiedäthän, Anna, että rakastan sinua… sinua ylitse kaiken maailmassa!
ANNA (pelokkaasti vilkuen ympärilleen). Tiedän kyllä, Antti hyvä, ja…