EDELLISET paitsi TIINA.
ANNA (huutaen ovelta). Tiina! joko lypsylle menet? Ei vastaa mitään.
(Painaen oven kiinni, pahoillaan) Lienee suuttunut?
ANTTI (käyden kutomaan verkkoa pöydän peräpäähän). Välitä sinä nyt viisi tuosta, jos tämä suuttui tai muuttui.
SANNA (nuhdellen). Ei se tarvitse Anttikaan aina Tiinaa kiusotella.
Suuttuisi siitä jos kukakin.
ANTTI. Ketä tässä on kiusoteltu, niin on se juuri minua, mutta minä en siitä välitä, mitä naiset rähisee.
METSOLA (korjailee päreet uunille). Kyllä ne nykyiset nuoret miehet tuhlaavat rahoja turhuuteen… Toista se oli ennen vanhaan, silloin osattiin säästellä.
ANTTI. Hui, hai, isäntä hyvä, entiset ajat ovat olleet ja menneet! Hevosen hinnalla ennen vanhaan ostettiin taloja… mutta menepäs nykyaikaan rengin säästöillä ostelemaan?
METSOLA. Vai niin poika luulottelet?… Olisit maksanut tästäkin mannusta parisen tuhatta kontanttia, sitten vielä ruunun rästit, makasiinivelat ja muut, tietäisit mihin määriin se nousee?
SANNA (innostuen). Ja lisäksi saanut kolme elinkiä, vaivaista rampaa, hoitaaksesi. Kyllä siinä hintaa on!
METSOLA. Kun tulimme, oli tuskin kattoa päällä, pellot, niityt aidattomat… Ja kyllähän tässä on voimia vaadittu peratessa pelloiksi maitakin.