ANTTI. Teidän jälkiänne, herra tukkiherra! Tarkastelen, kuinka puhdasta te olette tehneet täällä Metsolassa.
(Anna juoksee hätäisenä poikki näyttämön, oikealta vasemmalle).
NIKKINEN (kiukkuisena tulee näyttämölle). Mitä sanoit? Sano selvemmin!
ANTTI (tulee perässä, pilkallisesti kohottaen hattuaan). Tuota vaan, (salaperäisesti katsoen Nikkiseen) vävyn paikkaa taidatte mietiskellä?
NIKKINEN (kiukkuisesti). Tuki suusi heti, saatana! (Erikseen) Jopahan piru taisi yhyttää!
ANTTI (ylenkatseelta). Ei liene suuni niinkään tukittava!
NIKKINEN (yhä kiivaammin). Tuki ajoissa, tai muuten! (Heristää nyrkkiään) Perhana!
ANTTI (surkutellen). En olisi luullut herra Nikkistä noin halpa-arvoiseksi toimissansa!
NIKKINEN (kiljasee). Älä kiusottele enää, kuule, mies! (Peräytyy).
ANTTI (kulkien Nikkisen perässä). Suokaahan toki lausua, että liian pitkälle te olette mennyt. Ei ole teillä enään häpyä, ei kristityn miehen ihmistunteet.