(Tukkimiehiä kulkee perällä, vasemmalta oikealle, vilkkaasti kävellen ja tehden reippaita eleitä. Honkanen, Mäntynen ja 1:n Tukkimies tulevat esille Metsolan luo).
Kahdestoista kohtaus.
HONKANEN, METSOLA, MÄNTYNEN, l:n TUKKIMIES.
HONKANEN. Terve isännälle! (Kättelee) Täällä tekin iltaa vietätte?
METSOLA (hätäisenä). Täällä, täällä. Mutta sano, hyvä mies, onko Antti täällä tukkitöissänne?
MÄNTYNEN (tervehtien). Ei Antti tukkitöistä välitä. Hällä rahaa lienee vähän viljemmältä. On näet, perinyt setältään, joka hiljakkoin on kuollut Ameriikassa.
METSOLA (ihmetellen). Kovin olikin nyt kopeaa! Hitto vieköön, minä en ymmärtänyt hänen puheistansa hölynpölyä. Sanoi kauppias Sutkin karanneen, tehneen vararikon ja sen sellaista.
HONKANEN. Totta on Antti puhunut.
METSOLA (hämillään). Ettäkö kauppias on karannut?
MÄNTYNEN. Pois on Sutki paennut kotoansa. Kanki on jo pantu oven päälle ja kauppaliike siis lienee lopussa.