Kohta kuihtuu kukka liljan,
Surkastuupi muotoni.
Kultani! jos tulet hiljan,
Löydät vaan mun hautani".
(Painaa pään käsiinsä, rintapuulle, ja vaipuu ajatuksiinsa).
Toinen kohtaus.
ANNA, SANNA (tulee hiljaa keittiöstä).
SANNA (erikseen). Nukkunutko raukka lienee tuohon?… Kovin onkin ollut levoton, viime aikoina yhä enemmän. (Nykäsee Annaa) Kuule, Anna, oletko nukuksissa?
ANNA (kohottaen raukeasti päätään). Olen väsyksissä nyt niin kovin, suokaa äiti hyvä, minun levähtää.
SANNA (lempeästi). Enhän lapsikulta, lepoasi kiellä, enkä koskaan ole kieltänyt. Enempi olisin mielissäni, jos sinä saisit levon ja rauhoittuisit.
ANNA (tuskallisena). Oi, kuinka kipeä nyt olen!
SANNA (menee vallan lähelle ja tarkastelee). Mistä, herran nimessä, se sitten vaivaa?
ANNA. Päästä, sydämmestä, joka paikasta. (Tarttuu äkisti molemmin, käsin päähänsä ja kiljasee) Jos kadottanen kohta järkeni!