SANNA (vihaisesti). Mitä ääntä täällä pidetään, vai joko riita alkaa taaskin uudellensa?
TIINA. Antti täällä vaan jo…
ANNA (hyppää Tiinan luo; lyö vasemman kätensä Tiinan kaulaan ja oikealla tukkien Tiinan suuta). Ole, Tiina kulta, puhumatta, kyllä minä kerron kaikki äidille!… (menee Sannan luo ja hyväilee häntä) Antti täällä teki sovinnon Tiinan kanssa, pyysi anteeksi. Nyt he eivät koskaan riitele, eivätkä pilkallisesti puhu toisilleen.
SANNA (liikutettuna). Se oli hyvin tehty, lapsikullat. Riita, eripuraisuus, on perheen pahennus.
METSOLA (tulee kiireesti sisälle). Saamme vieraita tuossa paikassa!
Siellä kellot, kulkuset kilisevät, että metsä vastaan raikaa.
SANNA (hyvillään). Täällä kuuluu hyvät sanomat! Antti on Tiinan kanssa tehnyt sovinnon.
METSOLA (hommaillen). Minä vähät heidän sovinnoistaan! Puhdistakaa edes huonetta… ettekö kuulleet? vieraita tulee!
(Tiina menee kiuluineen keittiöön, Sanna korjailee rukin ja villakopat sivummalle nurkkaan. Antti korjaa verkonkudoksen pöytäjalkalaatikkoon. Anna pyyhkii räsyllä pöytää ja penkkejä).
Kuudes kohtaus.