(Nikkinen on puettu herrasvaatteisiin, pitkävartisiin saappaisiin.
Susinahkaturkki ja rintalaukku komistavat Nikkisen ensi
esiintymistä).
NIKKINEN. Päivää taloon, päivää! Taidatte olla isäntämies? (kättelee)
Nimeni on Niilo Nikkinen, puulaakin herra asiamies.
METSOLA (hämillään, kumartelee raapien jalalla ja silitellen tukkaansa). Niinhän tässä… minähän se tässä tätä nykyä isäntä olen. Herra puulaaki tekee hyvin, heittää vaatetta vähemmäksi (auttaa turkkia Nikkisen päältä). Kamaripuoli on kylmänlainen ja noin kun keskentekoinen.
NIKKINEN. Kiitosta vaan, isäntä hyvä, tuntuu täällä tarkenevan. (Panee turkin peränaulaan; hykerrellen käsiään) Jahhah… jahaa, tämä on luultavasti emäntänne? (kättelee) Nimeni on Niilo Nikkinen! (kääntyen Annaan) Entä tämä sievä neiti? On varmasti teidän tyttärenne? (kättelee Annaa) Nimeni on Herra Nikkinen… puulaakin herra asiamies. Löytyypä ruusuja salollakin ei vain kasvitarhoissa! Todella on teillä kaunis tytär, se täytyy minun tunnustaa.
METSOLA (kumarrellen). Mitä ne salonlapset, tuota, noin kuin kauniita olisivat?
NIKKINEN (kääntyen Anttiin). Eihän tämä vaan poikanne liene? (kättelee).
ANTTI (joka on tällä välin tarkastellut ja ihmetellyt Nikkisen komeaa turkkia ja rintalaukkua). Renki minä vain talossa olen, olen Antti nimeltäni.
NIKKINEN. Jahah… menepäs Autti sitten ja tuo se kapsäkki sieltä reestäni! (viittaa kädellään ulos).
ANTTI (vikkelästi). Kyllä, herra puulaaki hyvä, kyllä minä toimitan!
(Kipasee ulos).