SANNA (pyörähtää keittiöön, lausuu jälkeensä). Onnea matkallesi, hyvä ukkoseni!?
Kymmenes kohtaus.
METSOLA (nyökytellen päätään). Siinä se on kanssa kapine! — Sano hänelle mitä hyvänsä, vastahakaa vetää kaikessa. (Kävelee, puhellen itseksensä) Hyvä luonto kaikkea tätä saattaa, sekä luotto kanssaihmisiin. Nyt olen kiusattuna kaikin puolin helläluontoisuuteni takia; mikähän tässä vielä lopulta eteen tullee, ei tiedä ollenkaan. (Ottaa hatun päästään ja tarkastelee sitä käsissään) Tämä tässä on ainoa muisto kauppiaalle annetuista rahoistani! (Pyörittelee peukalonsa päässä) Kyllä olet kallis kappale, kaksituhanteinen hatunreuhka! — (Panee hatun päähänsä ja menee ulos, puhellen mennessään) Ei vaan kuulu vielä tulevaksi! — —.
(Hetkisen aikaa näyttämö tyhjänä).
Yhdestoista kohtaus.
ANTTI (sievästi puettuna ja hyvin ryhdikkäänä, tulee ulkoa). Tyhjä tupa! Ei niin ihmistä. Missä lienee kaikki talonväki? (Astuu lähemmä, katselee ympäriinsä sekä ikkunasta ulos) Kuinka täällä on kaikki muuttunut! — Kyllä todella lie täällä nähty ilon sekä surun päiviä. — Metsolasta ja sen häviöstä siitä minä vähät välitän. — Anna raukkaa minun surku tulee enin koko talon väestä. (Surkutellen) Uskonut en Annasta olisi tuota, että antaa itseään vietellä, mutta horjuvainen se on ihmisraukka. (Innokkaasti) Yhtäkaikki häntä rakastan. Lemmin vielä yhtä palavasti kuin ennen nuoruudessani. (Kuunnellen) Mutta joku sieltä kuuluu tulevan!
Kahdestoista kohtaus.
ANTTI, ANNA (tulee keittiöstä).
ANNA (lähestyen Anttia, molemmat kädet ojennettuina). Vihdoinkin jo tulit, Autti, kaivattuni!
ANTTI (ottaen Annan kädet käsiinsä). Kyllä olin kahden vaiheilla, tullako vai olla tulematta, mutta edellinen voitti vallan!